YLEISTÄ

ITÄINEN ALUE

LÄNTINEN ALUE

POHJOINEN ALUE

HISTORIAA

SAARISTOMATKAILU
Itäinen reitti
Läntinen reitti
Pohjoinen reitti

LUONTO

KALASTUS
Kalastusluvat
Tärppiajat

KUNNAT

 

Saaristomeren pohjoisosa on ulkoiselta olemukseltaan aivan kuten saariston muutkin osat tuhansine pienine ja suurine saarineen, vesistöineen, siltoineen ja losseineen.

Luonteeltaan alue muistuttaa sisäsaaristoa, ja sen luonto on vehreää. Useiden aluella sijaitsevien kuntien elinkeinoelämä on tyypillisen saaristolaista, eli painottuu maatalouteen, kalastukseen, pienteollisuuteen ja matkailuun.

Erässä suhteessa pohjoinen alue eroaa itäisestä ja läntisestä: enemmistö asukkaista puhuu äidinkielenään suomea. Saaristossa ihmiset ovat aina olleet paljon tekemisissä toistensa kanssa, ja jo historiallisista ajoista lähtien on pidetty yhteyttä sekä Manner-Suomeen, Ahvenanmaalle että Ruotsiin. Kustavi sai nimensä Ruotsin kuningas Kustaa III:sta, joka vuonna 1783 antoi luvan rakentaa kirkon Kivimaalle. Puukirkko on aluella nykyään suosittu nähtävyys kuten myös Isokarin majakka vuodelta 1833.

Kustavi ja Iniö ovat naapurikuntia, jotka Kustavin Laupusten ja Iniön Jumon välillä liikennöivän yhteysalus Auroran ansiosta ovat päivittäin yhteydessä toisiinsa. Kustavi on näin ollen Saariston rengastien luonnollinen solmukohta.

Idässä naapurina on silakoistaan ja punagraniitistaan tunnettu Taivassalo. Itäänpäin siirryttäessä seuraavana on Askainen, joka tunnetaan ehkä parhaiten Louhisaaren kartanosta, jossa Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim syntyi vuonna 1876.

Askaisten eteläpuolella sijaitsee Velkua, 240 asukkaan pieni saaristolaiskunta. Merimasku puolestaan tarjoaa saaristolaismaisemaa ja talonpoikaiskultturia vain 15 minuutin ajomatkan päässä Naantalista. Edempänä etelässä sijaitsee Rymättylä, nuottakalastuksesta silakoistaan sekä varhaisperunoistaaan tunnettu kunta.

Saaristomeren pohjoisosan kunnille on yhteistä maisema, sisäsaaristo, monet nähtävyydet sekä hyvät palvelut.

 

takaisin etusivulle